Nääsinsalmen sillat

Nääsinsalmi on 500 m. pitkä salmi jota myöten vesi valuu Välivedestä Hankaveteen.

Yläkuvassa näkyy silta,

  jota myöten virtaa liikenne  Tie numero 18. myöten Myllymäelle ja sieltä edelleen Jyväskylään.

Vierellä kulkee hyväkuntoinen pinnoitettu pyörätie,

joka yhdistyy Niemisveden tiehen.

Tässä on rakennettu salmen yli toinenkin silta, 

joka kantaa hyvin myös kevyen autoliikenteen.

Minun matkani pysähtyi tälle sillalle,

koska olin sähköpyörällä liikkeellä.

Maisemat isolle sillalle päin olivat upeat!

Toisella puolella näkyi Salmelan talo, 

joka 1940-50 luvuilla oli toiminut Inhan asemaseudulla kouluna.

Nykyisin Salmela toimii asuntokäytössä.

Alunperin talo on rakennettu 1800-luvun lopulla.

Viihtyisän näköinen paikka!

Samalla puolella kulkee vielä kolmaskin silta,

jota pitkin kulkee nykyisin kovin uhanalainen junaliikenne.

Taustalla avautuu Hankavesi.

Ähtärinsalmen silta

Ähtärinjärvi on 29 km pitkä ja 1-3 km leveä.
Se ulottuu kolmen kunnan alueelle etelä-pohjoissuuntaisesti.
Eteläreunasta salmen kautta vesi virtaa Väliveteen.

Ähtärinsalmen silta on kohtuullisen upea nähtävyys.

Salmen rannalla on runsaasti veneitä ja betoninen veneluiska,

josta voi veneen helposti laskea trailerista veteen.

Olen käynyt täälläkin lähivuosina onkimassa.

Pieniä ahvenia ja särkiä tulee runsaasti.

Taustalla puiden takana heijastuu Välivesi.

Kirkolta sillalle on matkaa noin 5 kilometriä Itä-Ähtärin tietä.

Seutu on kumpuilevaa metsämaastoa.

Virtaintien silta

Uusi Virtaintie rakennettiin 1980-90.  Siitä tuli 207 kilometriä pitkä ja sitä kutsutaan virallisesti nimellä kantatie 68.

Se alkaa Virroilta ja päättyy Pietarsaareen.

Tämän tien yhteyteen rakennettiin Ouluveden ylittävistä silloista suurin.  

Sen pituus on yli 250 m.

Silta on modernisti rakennettu.

Sen sivulla on hyvä kevyen liikenteen väylä ja molemmille sivuille on istutettu koivuja ja tervaleppiä.

Silta on pääosin rakennettu täytemaalle,

mutta  keskellä on kaista jota myöten vesi pääsee virtaamaan ja liikenne mahtuu kulkemaan järven alueella.

Kaunis maisema Ouluvedellä.

Laajantien silta

Laajantie saa oikeastaan alkunsa Ostolan tiestä ja jatkuu pienenä kiemurtelevana soratienä aina Keskisen kyläkaupalle asti Tuuriin.

Tien varrella on pientä asutustakin,

mutta myös korpimaisemaa ja kallioita.

Tie seurailee rautatietä ja sen nimikin muuttuu muutaman kerran matkalla.

Laajantien silta on yksi Ouluvettä ylittävistä silloista ja on niistä pienin.

Maisema on rehevää.

Joskus olen istunut täällä ongella ja nauttinut upeista maisemista!

Liikennettä ei ole todellakaan paljon,

vain joskus hurahtaa auto ohi.

Matka sillalle Ähtärin keskustasta on hyvää tietä vähän yli kilometri.

Yritin ottaa kuvaa myös sivusuunnasta mutta tämän esteenä oli taustalla iso kyltti  "YKSITYISALUE."

Onneksi silta on kuitenkin yhteisessä käytössä.

Meijeritien silta

Meijeritie on saanut nimensä Ähtärin  uuteen asemakaavaan
 jolloin  muodostettiin Pöyhösen ja Pellonpään alueille iso asuinalue,
joka koostui rivitaloista ja omakotitaloista.
Tien varrella on entinen meijerirakennus,
jossa ennen jalostettiin alueelta kerättyä maitoa.
Aikaisemmin tämä tie oli Virtaintie,
mutta silta ei ole muuttunut paljoakaan.

Tämä alue kuuluu ehdottomasti Ähtäriin kauneimpiin ja tänne sillalle kannattaa tulla ihailemaan auringonlaskua puolipilvisenä kesäiltana.

Tämä oli minulle lapsuudessani tärkeä paikka ja usein kävelin kivisellä sillankaiteella,

vaikka se oli tietenkin kiellettyä leikkiä.

Kaijantien silta

Sähköpyörällä liikkuessani olen ottanut valokuvia lähialueen silloista,

ne ovat pääasiassa varsin tavallisia,

joten postauksen voi tietenkin ohittaa mikäli ei enää kiinnosta.

Kaijantien silta ylittää Vääräkosken uoman lähellä entistä kartonkitehdasta, 

joka nykyisin on suojeltu kohde mahdollista matkailua varten.

Vääräkoski on lyhyehkö joki, 

joka erottaa Ouluveden Perännejärvestä.

Kaijantien varrelta löytyy kaunista maalaismaisemaa ja jopa lentokenttä!

Nykyään sillan alueella kasvaa rehevää metsää,

jossa muutama vuosi sitten oli myös majavia.

Joen rannalla vieläkin  löytyy majavien kaatamia valtavia puunrunkoja.

Tämän joen partaalla pikkupoikana ongin ensimmäiset kalani ja kosken alapuolelle meinasin myös hukkua.

Onneksi virta vei matalampaan kohtaan ja selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Armonkallion iltarusko

Elettiin syyskuun alkupäiviä kun olin ystäväni luona Tampereen Armonkalliolla.
Aurinko laskeutui mailleen.
Muutamia pilviä purjehti taivaalla.

Silloin otettiin kamerat esiin ja mentiin läheiselle Lapinlahteen vievälle sillalle,

joka on nyt rakennettu uudelleen.

Sitten erilaisilla zoomauksilla  yritettiin ottaa kuvia.

Joukossa oli oikeastaan vain hyviä kuvia siihen asti kun aurinko kokonaan laski.

Sitten tuli hämärämpää.

Tämä kuva on heti auringon laskun jälkeen.

Taustalla näkyy Ylöjärven TV-torni.

Monet harrastajat olivat saapuneet paikalle.

Taivaan pilvistä ei kahta samanlaista kuvaa löydy.

Niitä kannattaa aina kuvata.

Armonkallio on kovin rakennettu paikka,

mutta kauniit ovat maisemat Näsijärvelle päin!

Taas Tampereelle

Paluumatkalla saavuttiin Tampereelle.

  Taustalla näkyy uusi Hotelli Torni.

Taustalla iso kerrostalo ja Tampellan upea savupiippu.

Näsinneulan silhuettikuva Armonkalliolta kuvattuna.

Naistenlahden turvevoimalaitos ei enää aikoihin ole toiminut turpeella,

mutta tekniikka kotimaiseen raaka-aineeseen on vielä olemassa.

Autot vyöryvät siltaa pitkin ohi Lapinniemen.

Miten käy sitten kun tunneli joskus valmistuu?

Näköala uudesta liikenne järjestelmästä,

joka alittaa Santalahdesta tulevan mäen.

Tunnelit on jo louhittu läpi ja alue on hahmottumassa.

Suurimmassa osassa Tampere on yhä rauhallinen ja mukava kaupunki.

Armonkalliokin on saanut taas bussiyhteyden.

Tässä kuva bussi numero 2. pysäkiltä.

Kustavin savipaja

Kustavin savipajasta on muodostunut pieni käsityöläiskylä,
joka valmistaa ja ideoi monenlaista.
Kuvassa olevat siskokset perustivat sen 1975.
Nykyisin useimmat Kustaviin poikkeavat käyvät myös siellä ja usein löytävät jotain mielenkiintoista mukaansa.

Paikan esittelyyn oli varattu siisti tila,
jossa oli vieraskirja ja lehtileikkeitä varhaisemmasta toiminnasta.

Käsityöläiskylä muodostui lukuisista rakennuksista,
jotka olivat toimineet suurehkon maatilan tarpeita varten.

Tämän talon sisätiloissa ja pihalla oli myynnissä paikan laadukkaaksi mainostettua keramiikkaa.

Syyskuinen ajankohta ei ollut lainkaan vähentänyt paikan vetovoimaa,

 vaan kiinnostuneita ihmisiä oli runsaasti näkyvillä.

Pajan ahjossa oli vielä hohtavan kuuma hiillos.
Seppää ei vaan näkynyt missään aluksi,
mutta kun viivyimme paikalla niin seppäkin viimein saapui.

Nämä ruostumattomasta teräksestä valmistetut hiilihangot ja muut koristeet kiinnostivat.

Eivät ne ihan halpojakaan olleet.

Käsityökylän tuotteisiin kuului monipuolisesti myös tekstiilejä.

Yritys on siis toiminut 40-vuotta.

Se palvelee asiakkaitaan hyvin ja tarjoaa työpaikan monelle Kustavilaiselle.

Toivotan hyvää jatkoa Savipajalle!

Kustavin kuppilat

 Heti Kustaviin tullessa on ihan pakko pysähtyä tähän kahvila ruokalaan,

koska pihassa on runsaasti saaristolaisia koristeita houkuttelemassa turisteja.

Kustavissa on tuhansia kesäasukkaita ja tuhansia turisteja joka vuosi,

mutta vakituisia asukkaita on reilusti alle tuhat.

Kustavilaisille on siis turismi tärkeä elinkeino.

Tämän kahvilan katosta roikkuu eri maiden seteleitä koristeina ja paikalta voi ostaa myös matkamuistoja.

Taustalla oleva rakennus on vanha kansakoulu joka on muutettu kahvila-ravintolaksi.

Nuorekkaat yrittäjät ovat tehneet paikasta mielenkiintoisen.

Minäkin ostin kiinnostavia postikortteja.

Myös täällä oli satsattu mielenkiintoisiin matkamuistoihin.

Koulukahvilan terassilla oli mukava istuskella.

Terassina toimi nimittäin tämä pienoispuisto etupihalla!

Lossilla

Lauttakuljetus Kustavista Ahvenanmaalle lähtee säännöllisin väliajoin.

Kuvassa on toki hiljainen hetki.

Lauttaan pyrkivää liikennettä ei ollut.

 Ahvenanmaa on tästä paikasta katsottuna aika lähellä.

Taustalla näkyvät saaret ovat jo Ahvenanmaan puolella.

Sitten oli myös pienempiä losseja,

 kuten tämä jolla sitten menimmekin saaresta toiseen.

Nimet vaan eivät jääneet mieleen.

Vähän sivummalla näkyi kalankasvatusaltaita.

Siinä vedessä olevan altaan päällä on automaattinen ruokintalaite,

 joka annostelee ja ruokkii kasvatettavat kalat automaattisesti.

Ohjeita ja opastusta ennen lossia.

Joukko autoja oli jonossa odottamassa.

Saaristolaisille asukkaille tämä on varsin jokapäiväistä touhua.

Lossi tyhjenee nopeasti ja täyttyy jälleen.

Sama toistuu aina uudelleen.

Mukavaa touhua maakravulle joka näkee losseja vaan kerran viidessä vuodessa!